Aamulla whatsuppiin tipahti kuva neljän vuoden takaa Portugalista.

Tuolloin harjoittelin kolmen kuukauden ajan pyyteetöntä palvelemista ashramissa ja pysähdyin ensimmäisen kerran elämässäni todella. Ensimmäiset kaksi kuukautta olivat erittäin vaikeita ja työvuoroni päätteeksi pakenin aina meren rantaan. Vähän väliä yritin suunnitella myös, mitä tekisin viikon ainoana vapaapäivänäni.

Itseni kohtaaminen ja pysähtyminen on ollut elämäni rankin reissu, ja mitä pidemmälle sitä on vienyt, sitä suuremmaksi ja viekkaammaksi egon temput ovat äityneet. Itseäni todella aloin kohtaamaan tuolla ashramissa, vaikka olin sitä ennen opiskellut jo kundaliinijoogan ja shaktitanssin opettajaksi, käynyt henkisen kasvun ohjaajakoulutuksen ja opiskellut vieläpä business valmentajaksi. Eli luullut jo tietäväni jotain kohtaamisesta ja sisäisestä matkasta.

No, ehkä tiesinkin. Ehkä en. Nyt tiedän enemmän ja myös sen, että syvällä on paljon valoa.

Aina ei ole helppo yhtälö yhdistää ihmisyyttä ja jumaluutta. Huomioda omat tarpeet, varjot, puhdistaa koodauksia ja haavoja ja palvella.

Lopulta ensimmäinen on kuitenkin edellytys toiselle, sillä jos palvelee ensin muita, mutta jättää omat tarpeensa ja sisäisen matkansa käymättä, palaa loppuun, eikä palvelu tule aidosta kohtaa.

Brene Brownia mukaellen ja lainatakseni tänään nämä puhuttelevat. Hän valjasti nämä puhumiseen, mutta ne on mielestäni sovellettavissa kaikkiin kohtaamisiin, joissa tavalla tai toisella olemme palvelemassa.

1. Anteliaisuus. Anna kaikki, mitä sinulla on. On ok olla rohkea ja pelokas samaan aikaaan.

2. Kiitollisuus. Muista, että ihmiset antavat sinulle aikaansa.

3. Yhteys. Ota aikaa luodaksesi se.

4. Palveleminen. Kyse ei ole sinusta. Jos huomaat, että näin käy, lopeta.

5. Älä ikinä ota itseäsi liian tosissasi. Naura, opi, pidä itsesi aitona.

Tämä kuva taisi olla viimeisiä ihania pakoreissujani ashramissa. Olin onnellinen aina meren äärellä. Viimeisenä kuukautenani en poistunut edes vapaapäivinäni ja löysin lopulta suuren rauhan ja onnen myös siellä, mikä oli tuntunut vaikealta. Ashramin jälkeen koen, että syvin matka vasta alkoihin. Joten lisään kohdan

6. Ole itsellesi äärettömän armollinen.

Valoa päivääsi,

Anu Parviainen

Maitabasan ajankohtaiset retriitit