Loading...

Tervetuloa Maitabasa Blogiin

/BLOGI/
16 08, 2018

Paine muutokselle

By |2018-08-16T10:31:10+02:00elokuu 16th, 2018|

PAINE MUUTOKSELLE

Kesän 2011 kynnyksellä en voinut oikein hyvin. Syitä oli monia. En  halunnut viettää koko kesälomaani toipuessa vaan halusin löytää työkaluja itselleni ja arkeen avuksi, jotka auttaisivat pysyvämpään muutokseen. Aloinkin tutkailemaan löytyisikö jostain rentouttavaa joogaretriittiä heti lomani kärkeen, jossa voisin buutata koneistooni lisää virtaa. Olin astangajoogannut jo muutamia vuosia. Säännöllisen epäsäännöllinen joogaus olikin tehnyt keholleni hyvää ja oli siinä rentoutunut mielikin.

Ainoa leiri, joka aikatauluihini sopi, oli neljän päivän kundaliinijoogaretriitti Frantsilassa. Sen ohjasi Charanpal Singh/ Tommi Kujala. Hetken siinä silloisen (ja välillä nykyisenkin) tapani mukaan vatvoin mielessäni, että mitenköhän, jaksaisikohan sitä ihan todella sittenkään, onko mulla rahaakaan, mitäs jos vaan nukkuisi, ehkei nyt olekaan sopiva hetki.. Retriitin aamuherätykset tuntuivat minulle myös naurettavan aikaisilta. Mutta lopulta perjantaina soitin Tommille ja kysyin, josko vielä mahdun mukaan(retriitti alkoi maanantaina). Mahduin. Tuo retriitti muutti minun elämäni suunnan.

RAKKAUTTA ENSISILMÄYKSELLÄ?

Pakokauhu, levottomuus ja jonkinlainen shokki eivät olleet kaukana niistä tuntemuksista, joita koin ensimmäisessa kundaliinijoogan aamusadhanaharjoituksessani. En ollut ikinä elämässäni meditoinut, toistellut gurmukin kielisiä mantroja tai istunut paikallani niin pitkään ja vieläpä niin aikaisin aamulla. Tämä maailma oli jotain todella outoa, uutta ja kummallista. Olin ymmälläni, miten joku saattoi ylipäätänsä koko touhusta pitää!

Ensimmäisten retriittipäivien ajan pääsinkin tiedostamattani ensimmäistä kertaa kosketuksiin defenssieni kanssa, tai oikeastaan sen kanssa, mitä tarkoittaa minun systeemissäni, kun kohta mennään rytinällä vastustuksesta ja egosta läpi. Siitä en tosin vielä tiennyt mitään, mitä tarkoittaa egon vastustus tai defensit, kuka vastustaa ja miksi, mikä mieli?

Se itku tuli todella syvältä

Neljännen päivän aamusadhanassa tämä sitkeä mielen vastustukseni alkoi rakoilemaan. Lopulta eräässä mantrameditaatiossa aloin itkemään vuolaasti ja se itku tuli todella syvältä. Samalla tuntui kuin teräksinen maski olisi revitty päältäni pois. Lopulta käsittämätön energia ja rauha valtasi minut. Ensimmäisen kerran (sitten luultavasti syntymäni) olin löytänyt tieni hetkellisesti takaisin itseeni ja kotiin. Se olotila  ja yhteys tuntui joka solussa todellisemmalta kuin mikään aiemmin kokemani, ja samalla niin kaukaiselta, kuin se elämä ja yhteiskunta, jossa itse elin. En ollut aiemmin kokenut sellaista tietoisuuden, ymmärryksen ja rauhan ja aitouden tasoa tai yhteyttä saati sitten autenttista rakkautta muiden ihmisten kanssa. Tuntui, että värähtelin aivan uusissa ulottuvuuksissa ja energioissa.

TIETOISUUDEN POLULLA

Tuosta  ensimmäisestä todellisesta kohtaamisesta itseni ja jumaluuteni kanssa (usein sanon, että minua lyötiin pölkyllä päähän ja minut herätettiin) on nyt viitisen vuotta. Sen jälkeen matkani ja muutokseni on ollut intensiivistä. Olen myös meditoinut lähes päivittäin. Samalla sukellus muurien ja mielen läpi on jatkunut ja yhteyteni sekä tietoisuuden tasoni syventynyt ja laajentunut. Olen matkallani tutustunut sittemmin moneen muuhunkin oppiin ja tekniikkaan ja ennen kaikkea uusiin ihmisiin. 

“Mieli on hirviö, kun se elää isännän roolissa, ja enkeli, kun siitä tulee palvelijasi.” -Yogi Bhajan

HENKINEN KASVU

Henkisen polun taivaltaminen ei tarkoita, että kasvaisit joksikin muuksi, toisia paremmaksi tai positiiviseksi yli-ihmiseksi.  Suunta matkalla on pikemminkin takaisin itseen, ”alkulähteellä” ja kohti todellista vapautta.

Kasvu tarkoittaa käytännössä sitä, että kaikesta sellaisesta, mikä ei ole aidosti totta ja johon on mielen tai muun  kautta takertunut esimerkiksi pelosta, tarvitsevuudesta, omistus-tai turvahakuisuudesta, on lopulta päästettävä irti ja luovuttava. Näitä asioita voivat olla esim. omaisuus, ihmissuhteet,uhriutuminen, tarve olla aina iloinen onnistuja, kontrollointi, toimintatavat, uskomukset jne. Usein myös terveyden menettäminen on viesti, että jonkin on todella muututtava, sisältäpäin.

Tällä luopumisen asteittaisella matkalla oppii (ja joutuu) askel askeleeltä hyväksymään ja kohtaamaan lopulta kaiken itsessään silmästä silmään ilman, että mitään yrittää muuttaa, poistaa tai kieltää, olipa kyseessä sitten negatiivinen, vaikea tunne asia tai tilanne.  Tämä on toisaalta armollista siinä mielessä, että näin itse voi joka hetki muuttaa myös oman todellisuutensa, kun huomaa, että ulkopuolisia ei tarvitsekaan syyttää esimerksi omasta pahasta olosta, tai he eivät ole vastuussa onnesta. Kaikki ulkopuolinen on lopulta vain heijastusta omasta sisäisestä maailmasta. Mutta henkinen kasvu ei ole mielelle aina helppoa ja muutosvastaisuutta kohtaavat kaikki.

Varjot ja valo kulkevat käsi kädessä ja valon kasvaessa  varjotkin näkyvät entistä selvemmin. Kumpaakin tarvitaan.

KUNDALIINIJOOGA

Olen saanut  eheyttäviä ja transformatiivisiä kokemuksia ja oppeja monista henkiseen kasvuun ja itsensä ja mielen kehittämiseen liittyvistä traditioista, tekniikoista, harjoituksista ja  koulutuksista. Kundaliinijooga muodostaa kuitenkin minulle sen tukirangan ja ytimen, joka kannattelee ja antaa raamit. En ole ainakaan vielä törmännyt yhtä voimalliseen teknologiaan.

Kundaliinijoogaa kutsutaankin tietoisuuden joogaksi. Tietoisuus omasta kehosta, mielestä, keskittymisestä ja intuitiosta kasvaa pikku hiljaa, mutta jo yhden tunnin jälkeen huomaa varmasti vaikutuksen. Jokainen kundaliinijoogatunti on myös erilainen ja tunnin aikana pääsee tutustumaan mm. mantroihin, kriyaan, meditaation, hengitysharjoituksiin, ja niiden kautta omaan sisäiseen maailmaan.

Kundaliinijoogan(kin) tavoitteena on lisätä itsetuntemusta sekä kosketusta omiin voimavaroihin. Se ei ehkä sovellu ihmiselle, jonka tavoitteena on vain kehon hallinta ,vartalon treenaus tai pelkkä rentoutuminen. Mutta se sopii ihmiselle, joka etsii harjoituksesta myös henkisyyttä ja yhteyttä omaan itseensä. Siinä palataan lähelle joogan filosofiaa, itsensä kehittämiseen.

Kundaliinijooga vahvistaa lisäksi mm. hermojärjestelmää ja auttaa stressiin ja uniongelmiin ja se balansoi kehoa sekä mieltä. Siinä liikutellaan myös valtavasti erilaisia energioita. Joogamuotona se sopiikin siten helpottamaan ihan tavallisen matti meikäläisen arkea ikään, sukupuoleen tai omaan liikkuvuuteen katsomatta.

Itselleni kundaliinijooga on ollut heroiinipiikki, johon jäin koukkuun. Aina kun olen etääntynyt itsestäni, tarjoaa se minulle pikamatkan takaisin sisimpääni ja yhteyteen. Ilman säännöllistä annostani vieroitusoireeni, kuten mm. mielen ja uskomusteni aiheuttama stressi, levottomuus, pelot sekä illuusio siitä, että minun kuuluu itse kontrolloida ja ohjailla kaikkea, ottavatkin helpommin vallan.

Onnellisuus on syntymäoikeutesi
-Yogi Bhajan

TULE KOKEILEMAAN!

Mieli ja Meditaatio 

Buddha was asked: “What have you gained from Meditation?” He replied: “Nothing.” “However”, Buddha said, “let me tell you what I lost : Anger, Anxiety, Depression, Insecurity, Fear of Old, Age and Death.”

15 08, 2018

By |2018-08-16T11:17:47+02:00elokuu 15th, 2018|

KUN MAAILMA MULLISTUU SISÄLTÄ

RISTEYS

Kävelin pitkin kiireisiä New Yorkin katuja syyskuussa 2013. Olin hetkeä aikaisemmin ilmoittanut sisarilleni ja äidilleni aikeistani irtisanoutua maajohtajan pestistäni ja vieläpä taloudellisesti vaikeana aikana. Tiesin, että kyseessä oli ISO päätös ja täydellinen elämänmuutos, joka vaikuttaisi koko loppuelämääni pysyvästi. Mitään muuta en sitten tiennytkään.

Hiljainen ja erilainen ääni oli alkanut kasvamaan sisälläni suuremmaksi ja suuremmaksi. Olin siihen asti yrittänyt sivuttaa ja kieltää koko äänen viestit parhaan kykyni mukaan, sillä ne olivat johdattamassa minua jonnekin täysin tuntemattomaan ja minua pelotti.

Siihen mennessä olin edellisten vuosien aikana kouluttautunut työn ohessa mm. kundaliinijoogan opettajaksi, käynyt coaching-koulutuksen ja olin opiskelemassa vapaa tie-henkisen kasvun ohjaajaksi.  Alunperin olin lähtenyt hakemaan joogasta  ”vähän stressittömämpää ja rennompaa oloa arkeen ja kehoon.” Enpä arvannut, että minun kohdallani lopulta kundaliinijooga avaisi kokonaisen Pandoran lippaan ja menolipun pikajunalla uuteen maailman.

ILMAN SUUNNITELMAA EI OLE TULEVAISUUTTA?

Unknown future
Without a plan, it’s like you’re putting them in a disaster

Palataan hetkeksi takaisin syyskuiseen New Yorkiin, jossa päätökseni syntyi. Pysähdyin sitomaan kengännauhojani kadulla, lähellä sitä kohtaa, jossa tornit olivat rysähtäneet maahan vuosia aiemmin. Kun nostin katseeni huomasin edessäni koulutuksia myyvän katumainoksen, jossa lapsen ympärillä oli salamoiva ja myrskyävä taivas ja teksti: ”Ilman suunnitelmaa, on kuin laittaisit lapsesi katastrofin keskelle.” Niimpä ajattelin ja hymähdin. Näin olin juuri tekemässä. Suunnitelmaa tai strategiaa minulla ei ollut.

PELON AALLOKKO

Seuraavalla viikolla olin takaisin Suomessa ja tiesin, että minun olisi kerrottava päätökseni ääneen myös pomolleni. Jännitin kohtaamista, sillä se merkitsi päätökseni elämistä myös todeksi. Edeltävän viikon makasin iltaisin Kalliossa sijaitsevan kaksioni lattialla vastustaen koko asiaa ja vastustaen myös kaikkea minussa. Kohtasin ja tutustuin pelkooni milloin itkuna ja huutona, milloin rukoillen ja meditoiden. Välillä vaan tuijottaen taivasta ja hengittäen ja välillä otsa lattiaan painettuna antautumisen hetkinä.

SurrenderingAntautuminen

Tunsin pelon kehossani ja matkasin sen myötä syvälle.  Pelon kanssa eläminen tai sitä vastaan taistelu, oli niin suurta, että se myös sairastutti minut fyysisesti sillä viikolla ja oksensin kaiken ulos, mitä suuhuni laitoin. Välillä pystyin seuraamaan kamppailuani ja mustia ajatuksiani ikään kuin ulkopuolelta ja neutraalisti, mutta hyvän osan ajasta olin täysin mieleni  vankina. Kysymykset, joita päässäni vilisivät olivat mm.: Mitä minulle tapahtuu? Miksen voi vain elää “normaalia” elämää ja olla siihen tyytyväinen? Miksi ihmeessä olen jättämässä kaiken turvallisen? Mitä vikaa minussa on, kun minun täytyy tehdä näin?  Olenko ihan sekaisin? Miten tulen ikinä selviytymään?

Minulla ei ollut minkäännäköistä suunnitelmaa, jota kohti olisin lähtenyt reippain askelin kulkemaan sen jälkeen, kun jättäisin työni seuraavana kesänä. Yritin vimmatusti kyllä miettiä ja suunnitella, mitä voisin tehdä tai, mitä lähtisin opiskelemaan. Ehkä voisinkin vain vaihtaa työpaikkaa, ajattelin. Yritin hamuilla epätoivoisesti ihan mitä vaan, kunhan en  vaan joutuisi kohtaamaan tyhjyyttä  ja sisällä tuntuvaa häpeää, kun joutuisin selittelemään ihmisille, etten tiedä, mihin olen oikeastaan matkalla. ”Minusta vain tuntuu, että näin minun kuuluu tehdä,” kuulosti täysin naurettavalta.

SUUNNITELMALLISUUS JA PLAN B


Siihen mennessä olin oppinut, että plan B piti aina olla valmiina takataskussa -toimettomaksi ja paikalleen polkemaan ei saa jäädä. Olin sisäistänyt perheen ja yhteiskunnan hiljaiset kriteerit pärjäämisestä, onnellisuudesta ja turvallisuudesta. Ne olivat tarkoittaneet minulle järkevää yliopistotutkintoa, jolla varmasti työllistyy, hyvää ja vakaata työpaikkaa, omistusasuntoa ja  vakituista parisuhdetta, johon sisältyisi myös lapset. Näiden avulla varmistin yhteiskuntakelpoisuuteni, turvallisuudentunteeni ja kuulumiseni muuhun porukkaan. Näistä minulla oli viimeistä lukuunottamatta takataskussa kaikki ja mistään en olisi halunnut luopua. Silti en ollutkaan onnellinen tai tuntenut oloani hyväksi. Pitkä parisuhde oli loppunut elämänmuutosprosessin myötä reilu puoli vuotta aiemmin.
10520686_10152379723127161_1991189927506782724_n

Ilman tuttua ja turvallista suunnitelmaa tuntuikin, että olin hyppäämässä mustaan aukkoon, tyhjiöön ilman köyttä ja mitään vakuuksia siitä, että tulevaisuus kantaa. Samalla tiesin sisimmässä, että juuri niin minun kuului tehdä.  Kaikki muu oli todellisuudessa egoni ja mieleni suurta vallan taidonnäytettä.

Tiesin, että olin näennäisesti hukassa, mutta samalla matkalla täysin oikeaan suuntaan.

MITÄ ON PELKO

Pelko on tunne. Se johtuu pääsääntöisesti meidän ajatuksista, jotka sitten laukaisevat koko emotionaalisen ketjureaktion, käytösmallit ja toimintatavat. Tunne on vain energiaa. Mitä enemmän tunnetta yrittää vastustaa ja  kieltää, tai mitä enemmän siihen ajatuksillaan keskittyy, sitä enemmän tunne kasvaa ja saa valtaa elämässä.

Buddhalaisten oppien mukaan itse tunne menee ohi 1,5 minuutissa, jos vain suostumme tuntemaan pelkän tunteen. Kun lisäämme vettä myllyyn uskomalla  ja jatkamalla tunteen laukaissutta ajatuksen ajattelua, alkaa kärsimys.

On tärkeää, ettei pelon tunteestä (tai muista kielteisistä tunnetiloista) yritä päästä väkisin eroon, sillä pelon tuntemisessa ei ole mitään väärää. Kaikenlaiset yritykset yrittää ohjata ja kontrolloida ajatuksia ja tunteita ovat lähinnä tuomittuja jossain kohti epäonnistumaan. Olen itse kokeillut kaikkia mahdollisia vastustuskeinoja.

”Ajatukset tuntuvat erittäin todellisilta, mutta ne eivät ole totta.”

Oman matkani myötä olen kuitenkin saanut lahjaksi suuren rohkeuden ja myötätunnon pelon kohtaamiseen, olipa kyseessä sitten oma pelko, tai henkilö, joka tarvitsee apua oman pelkonsa selättämiseen ja kohtaamiseen. Olen oppinut ja nähnyt, että henkisen muurin takana odottaa aina suurempi vapaus ja tila hengittää.   Se, mitä on myös tehtävissä, on yksinkertaisesti lakata uskomasta ajatuksiin, joilla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Haitalliset ajatus-ja uskomusmallit on myös korvattavissa uusilla.  

Pelon läpi pääsee, kun sen kohtaa.

ELÄMÄ ALKAA SIITÄ, MIHIN PELKO PÄÄTTYY


Missä olen, kuka olen nyt? Myrskyjä ja tyyneyttä on tullut ja mennyt.  Uusia kerroksia samoista vanhoista jumeista on tullut kohdattavaksi. Tarkastelen itseäni. Hengitän, sydän lyö ja  olen vieläkin elossa, näennäisesti rauhallisten puitteiden ympäröimänä. Ulkona avautuu Lissabonilaisen talon katto ja ränsistynyt sälekaihdin, pilvinen taivas ja takapihalta kantautuu lastentarhan leikkivien lasten äänet.

10922492_10152481163752161_9182534289311190842_n

Kertaakaan en ole hyppyäni tai päätöstäni katunut. Ja vaikka olisin, ei sekään olisi haitannut. Kaikista kasvukivuistani huolimatta ja niistä hyvin pitkälle johtuen, olen kiitollinen, että uskalsin hypätä. Ennen kaikkea olen kiitollinen siitä, että uskalsin kohdata myös täydellisen tyhjän tilan kerta toisensa jälkeen, jossa ei tapahdukaan mitään. Uskalsin kohdata tietämättömyyden, avuttomuuteni ja  antaa tilaa ja aikaa todelliselle minälläni ja omalle henkiselle kasvulleni. Kasvu ja oppiminen jatkuu edelleen ja loppuelämäni.

Koen tänä päivänä olevani enemmän totta ja vapaa, kuin ikinä ennen. Elämäni on avautunut täysin uusista kohdista. Elämä kantoi ja vei minut käsittämättömiin seikkailuihin ympäri maapalloa, uusien ihmisten ja suurten opettajien pariin,  ja opettamaaan itsekin. Ennen kaikkea suurimman matkan olen tehnyt sisälleni.

 Joskus on vain hyvä hengittää ja katsoa, mitä tapahtuu, täysin rauhassa.

Nyt tunnen lähestyväni taas uutta risteystä ja  samojen kysymysten äärelle: mitä nyt tapahtuu? Tällä kertaa huomaan, että mukana on kuitenkin ihan erilaista rauhaa, luottamusta ja tietämystä.Vain muutos on pysyvää.

MILTÄ NÄYTTÄISI SINUN HYPPYSI?
Useimmiten kuulemani lausahdus oman päätökseni jälkeen oli: ”niin, kyllä minäkin, jos voisin. Mutta kun on tuo asuntolaina, lapset. Nyt ei ole hyvä hetki.. Jatkamalla omaa listaasi syistä, miksi juuri sinä et voi tehdä muutosta omassa elämässäsi, oli kyseessä sitten pieni tai suuri muutos, alat ehkä kohtaamaan rehellisemmin omia pelkojasi ja pinttyneitä uskomuksiasi. Alat kohtaamaan ennen kaikkea niitä asioita, joista et halua tai uskalla luopua, vaan pidät kiinni.  Ja siinäkään ei ole mitään pahaa tai väärää.  

Välillä on täysin sallittua ja hyväksi kaatua täysin rähmälleen ja ryvetä pohjalla. Ilman sitä kasvu, oppiminen ja muutos ei liene edes mahdollista.

Olen luopunt oman matkani aikana todella monesta asiasta. Paljolti maallisesta omaisuudesta mutta eniten ehkäpä omista henkisistä painolasteistani. Onnellisimman ja maittavimman ateriani olen nauttinut säilykepurkista tähtitaivaan alla höyrylaivassa, en suinkaan 5 tähden ravintolassa. Luopumisen myötä olen huomannut, että samaan aikaan tilalle on alkanut tulla juuri niitä asioita, joita aidoimmin tarvitsen juuri sillä hetkellä. Useimmiten ne eivät ole olleet niitä, joita mieleni halusi.

Joskus asiat, joita tarvitsen mennäkseni eteenpäin, ovat olleet haastavia kohtaamisia ihmisten kanssa. He ovat peilanneet minulle minun omia haavojani, jotta olen saanut ne pintaan ja parannettua. Joskus taas matkalleni on tupsahtanut yllättäen ystävällinen henkilö, joka kutsuu kotiinsa yöpymään ilmaiseksi. Tai uusi ystävä, jonka olkapäätä vasten saa vaikkapa itkeä vieraassa paikassa, kun tuntuu, että nyt ei jaksakaan omin voimin.

Screen Shot 2015-12-14 at 21.22.30

Kaikilla meillä on omat polkumme ja matkamme ja oppiläksymme opittavana. Kukin kulkee tavallaan eikä ratkaisun tai muutoksen tarvitse olla äärimmäinen, vaan se voi olla pienen pieni askel toiseen suuntaan. Vanha tapa, jota rupeaakin tekemään uudella tavalla.  Hyvä on kuitenkin aika ajoin tutkia sitä, mikä on itselle ihan aidosti totta ja onko itselleen täysin rehellinen. Mistä ei uskalla luopua? Usein ne asiat tai uskomukset, joista pitää eniten kiinni, vievät nimittäin kaikista eniten juuri sitä omaa voimaa ja energiaa.

MEDITAATIO JOULUUN
Hijennä mieli, istu rauhassa. Hengitä rauhassa nenän kautta sisään ja ulos. Siirry mielen ja ajatusten tasolta sydämesi tasolle, sydämeesi, ja lepää hetki siinä, sydämesi rakkaudessa. Pyytämisen sijaan, yhdistä yhä enemmän sinun mieltäsi ja sydäntäsi yhdeksi. Mitä enemmän tietoisuuden yhdistymistä ja laajentumista tapahtuu, sitä enemmän vietät aikaa rauhallisuudessa ja rauhassa ja sitä vähemmän tarvitsee pyytää, mitään. Olet vain, siinä, läsnä, ja luotat, annat energian virrata.