Lehdet tippuvat puista tänäkin syksynä omalla painollaan

Voisin mainita heti alkuu listan hienoja henkisiä opettajia, joihin olen matkani varrella saanut tutustua ja joiden olemuksesta ja sanoista olen ammentanut itseeni viisautta. Mutta en mainitse.

Tänään nostan suurimmaksi opettajakseni ihan itseni ja elämän niin kuin se minulle on tuotu. Ja odottamisen suuren epämiellyttävän lahjan. Nostan kirjoitukseni inspiraatioksi myös Annan sanat, jotka hänen suustaan sulahtivat teekupposen parissa.

Sinun ei todellisuudessa tarvitse luopua yhtään mistään. Saat kaiken, jota todella tarvitset. – Anna Granfeld , Open Yoga Porvoo

 

ODOTTAMINEN on näinkin kiivastahtiselle pörrääjälle ollut melko haasteellinen matkakumppani. Hienot lausahdukset  kuten patience pays ovat lähinnä ärsyttäneet ja turhauttaneet. Samalla yli-innokas koiranpentu minussa on masentunut tai villiintynyt vielä hasardimpiin leikkeihin ja temppuihin. Tuo koiranpentu on melko malttamaton ja se on sopeutunut hyvin vallalla olevaan maailmankuvaan, jossa kaikki on yhä nopeatempoisempaa, ja jossa koko ajan täytyy saada jotain lisää, jotta jokin tyhjiö ja sisäinen arvottomuus täyttyisi. Nyt minulle kaikki heti. Tai mieluiten jo eilen!

Yli-innokas koiranpentuni on kerta toisensa jälkeen laittanut minut elämässäni myös tilanteisiin, jotka ovat lähinnä vastanneet myrskyävään valtamereen hyppäämistä ilman minkäänlaista turvarengasta.  Ja se luottamus, no sekin on ollut vähän niin ja näin. Luottamus on rakentunut lähinnä ymmärryksestä, että noh, toikaan kokemus ei tappanut näköjään minua, vaikka se ehkä kevyesti traumatisoi. ”Etiäpäin sanoi mummo lumihangessa.” ” In god we trust.” Mutta tällä tyylillä luottamukseen ja elämään on aina jäänyt mukaan pelko kivusta ja turvattomuudesta.

Koiranpennullani on ollut myös kokemus, että  hänen pitäisi jo olla aikuinen koira. Ainakin hän on vaatinut itse itseltään niin paljon tullakseen rakastetuksi, että on unohtanut olevansa vielä koiranpentu, joka välillä kakkaa ja pissaa sanomalehden ohi, kun ei vielä ole oppinut sisäsiistiksi. Ja että juuri siinä sotkuisuudessaan ja viattomuudessaan hän on itse rakkaus.

MATKAKUMPPANINA AIKA JA KOULUTTAJANA ODOTUS

Neljä ja puoli vuotta sitten hyppäsin pois ulkopuolisen työnantajan palveluksesta. Siihen mennessä olin tottunut ottamaan ohjeet ulkopuoleltani annettuina ja odottamiseen ei vaan ollut aikaa. Yhtäkkiä eteeni avautui ulappa ja kaikki maailman ovet olivatkin minulle avoimia, minun täytyi vain ”päättää, mitä haluaisin.”

Olin tilanteessa, jossa olin enemmän hukassa kuin koskaan.

Koska, minulla oli siihen nyt aikaa. Vuoden pörräsin kiireessä Espanjassa ja Zimbabwessa. Oli tärkeää, että tiesin aina, miltä elämä näyttäisi tulevaisuudessa. Toki meditoin, olinhan meditoinut jo vuosikausia  päivittäin, mutta tuo meditaatio oli kuin aspiriini pääkipuun – se ei parantanut perimmäistä syytä kivulleni. Pikku hiljaa minulle alettiin tuomaa opettajaa, jota en ollut halunnut tavata. Hänen nimensä oli ODOTUS.

Opettaja ilmestyy, kun oppilas on valmis

ODOTUS esittäytyi minulle sinä kesäkuun ensimmäinen päivänä vuonna 2015,  jona muutin Portugaliin ja menin silloisen opettajani Ashramiin (henkinen keskus) harjoittelemaan sevaa – selfless service, eli pyyteetöntä palvelemista. Olin hieman ennen matkaani päättänyt, että jos ashramiin lähden, tarkoittaa se sitä, että annan pääni niin sanotusti henkiselle matkalleni.  Annan sille kaiken. Kuin Matrix -elokuvassa kohtaus, jossa pitää valita: ”sininen vai punainen pilleri?”

Punaisella pillerillä saat tietää kaiken, ihan kaiken. Myös ihmisyyden karmeimmat ja kipeimmät kohdat ja illuusion harhat, vastauksen lopulliseen kysymykseen siitä että ”miksi”.

Sinisellä pillerillä jatkat kuplassa eloa, jossa elämä on tavallaan paljon mukavampaa, mutta elät elämäsi unessa.

You take the blue pill, the story ends. You wake up in  your bed and believe whatever you want to believe. You take the red  pill, you stay in wonderland, and I show you how deep the rabbit hole  goes.”―Morpheus to Neo

Kumman sinä valitset?
Minä valitsin punaisen pillerin.

Ja niin odotus alkoi ottamaan enemmän tilaa elämässäni. Se opetti minulle kaiken, jonka nyt tiedän ja mitä minun tulee tietää tässä kohtaa matkaani. Se opetti minulle epätoivon, masennuksen, häpeän, kivun, surun, vihan, tylsistymisen, ilon, ekstaasin, luovuuden, raivon, onnellisuuden, trauman purkamisen kyvyn, katkeruuden, syyllisyyden, kateuden, ärsytyksen, menettämisen tuskan, hylätyksi tulemisen pelkoni, kuoleman pelon, elämisen pelon, agression, malttamattomuuden, niukkuuden, yltäkylläisyyden, rohkeuden, ylimielisyyden, egon kontrollin ja illuusion harhan, totuuden kuulemisen ja aitouden. Se opetti minulle myös jokaikisen tekniikkani välttää itseni kohtaaminen. Ja se opetti minut kohtaamaan – aivan kaiken.

Kyllä, olen katunut useamman kuin kerran valintaani ottaa punainen pilleri. Mutta paluuta ei ole. Enkä enää kadu.

Odottaminen ei käyttänyt mitään hienoja tekniikoita tai luvannut minulle mitään. Ei valaistumista, ei helpotusta, ei helpompaa huomista, ei mitään. Sen sijaan se mursi minussa yksitellen patoja ja avasi minua yhä herkemmäksi tuntemiselle ja epätietoisuudelle. Se opetti elämän hyväksymistä. Se avasi rajoittunutta maailmankuvaani. Se avasi koko kehoni aistimaan. Se valaisi kaikkia osiani ja opetti minut näkemään sen, jota silmillä ja mielellä ei näe. Se tutustutti minut tuntemiseen, hengitykseen, aikaan ja ikuisuuteen. Se opetti minulle kaiken nyt tietämäni ihmisyydestä ja henkisyydestä ja opettaa edelleen.

Odottaminen opetti minut yllättäen myös kunnioittamaan puita, jotka vain seisovat paikallaan. Vuodesta toiseen. Näennäisesti näyttäen, että mitään ei tapahdu, mutta samaan aikaan puut ovat enemmän elossa ja yhteydessä koko planeettamme verkostoon kuin yksikään tuntemani ihminen tai mobiililaite. Tiesitkö muuten, että luonto on täysin orgastinen? Odottamisen myötä myös minun kehostani tuli sellainen. Odottamisessa  asiat alkoivatkin tapahtua ja muuntua nopeammalla syklillä kuin ikinä olisin voinut uneksia. Muutos oli sisäistä.

Odottaminen toi minulle yhteyden juuriini ja läsnäolon taidon. Se toi minulle voimani ja äärimmäisen herkkyyden. Rakkauden sydämeeni ja kehooni muodossa, jota en ollut ikinä missään nähnyt tai kokemut.

Nyt odottaminen on alkanut opettaa minua koiranpentuni rakastamisessa, ja että voimme leikkiä yhdessä (ja edelleen kakkia ja pissiä sanomalehden ulkopuolelle, vaikka joku suuttuisi. Vastaamme toki sotkuistamme nyt itse.)

Loppusanat

Välillä minulta kysytään, että miten omaan sisimpään pääsee tutustumaan, kun siinä päällä on niin paljon muureja. Minä sanoisin nyt. Odota. Ole luonnossa, se avaa.  Ole yksin pimeässä. Sitoudu matkaasi. Harjoittele. Ja kun lopulta olet valmis valitsemaan punaisen pillerin, niin yhteys kyllä avautuu luomuna. Odottaminen opettaa  kaiken tarvitsemasi ja tuo opettajasi, joita tarvitset päästäksesi eteenpäin omalla polullasi. Se myös kertoo, kun on aika liikkua ja koska pysähtyä. Näin on ollut minulla. Joten nämä lienevät loppusanat itselleni. Hienoa, jos niistä on myös sinulle hyötyä.

Kiitos sinulle opettajani – ODOTUS. Olet ollut armossasi armoton. Et ole ollut etkä ole edelleenkään mieluisin opettajani. Mutta kiitos sinun, tänään voin tuijottaa puita hievahtamatta tunteja tylsistymättä ja ilman minkäännäköistä syyllisyyttä tai rauhattomuutta. Ja nyt tiedän

Elämä on tehty minulle helpoksi. Sillä jos jokin asia on minulle tarkoitettu, niin se kyllä tulee minulle. Eli asian eteen minun ei tarvitse rimpuilla, hätiköidä, panikoida, stressata tai kilpailla. ”

Odottaminen on kauden ”uusi musta.”

Odottaessa pääsee tutustumaan itseen ja upeisiin opetajiin, joista jo kerroinkin, kuten epätoivo, toivottomuus, suru, uhri-minä, häpeä, viha, arvottomuus, syyllisyys, kipu ja rauhattomuus.

Niiden läpi ja niiden kanssa kävellessä avautuu aivan uudenlainen rauha ja kaikki maailman aika.

Ja kaiken takana oleva rakkaus.

Ps. kun unohdan opettajani, hän kyllä nykyään ilmaantuu paikalle ihan itsekseen.

Hyvää päivää sinulle.

Rakkaudensoturi,
Anu Ramjas

Maitabasan seuraaravat kurssit:

Tietäjänaisten paluu 26.-28.10 Kurssikeskus Elontulessa

Marraskuun rento minä 
Kundaliinijooga marraskuun torstaisin kello 18.30-20 ( Open Yoga Porvoo) ja Syvärentoutustyöpaja 11.10.

Naisten voimavuosikoulutus alkaa 2019

KOULUTUKSEN INFOTILAISUUS PIDETÄÄN KESKIVIIKKONA 14.11.2018 Kello 18-20 HELSINGISSÄ

Samalla tilaisuus on naistenpiiri, jossa teemana on sydämen koti. Naistenpiiri järjestetään upeatunnelmaisessa viulukaupassa, jossa sydämeni kiherteli edellisen kerran onnesta omassa kotikaupungissani.

Tämä tilaisuus on maksuton ja se päättyy kuinkas ollakaan, rentoutukseen viulun säestyksellä. ♡
Ensisijaisesti tämä naistenpiiri on koulutuksesta ja työstäni kiinnostuneille, mutta voit tulla mukaan ihan vain olemaan.

Ilmoittaudu: anuramjas@maitabasa.com
Paikka: How Violins, Mechelininkatu 28B, 14.11.2018 kello 18-20.

Yksilövalmennuksiin ja hoitoihin seuraavat vapaat ajat marraskuussaanuramjas@maitabasa.com