TÄNÄÄN SÄKENÖIDÄÄN!

Hei sinä rakas ihminen!

Arvaappa mitä?

Tänään minä täytän 39-vuotta ja juhlin elämää ja itseäni ja sytytän sen kunniaksi kynttilöitä. Olen siis suhahdellut tässä kehossa 39 kierrosta auringon ympäri!

Siihen on mahtunut aika paljon. Välillä niin paljon, että on ollut aika haastava sisällyttää kaikkea kokemaani yhteen kehoon.

Kun nyt tässä viimeistelen verkkosivujani, joiden lanseeraaminen on ollut elämäni ehkä yksi kimuranteimpia juttuja, niin tunnen enää vain syvää rakkautta ja innostusta asiasta. Ulkoiset, sisäiset ja henkiset esteet on lähes selätetty ja niitähän on muuten piisannut enemmän kuin laki sallii. Mutta nyt, tunnen olevani valmis aloittamaan elämäni seuraavan etapin. 

Verkkosivujeni ideointi alkoi kolmisen vuotta sitten Portugalissa asuessani, kun lanseerasin ensimmäisen kerran Rakkkaudensoturi-blogini. Puoli vuotta tästä  minulle tuotiin unessa nimi, jonka myötä kauttani välitettävää viisautta pyydettiin tuomaan tänne maanpäälle vahvemmin. Nimeksi kuiskattiin Maitabasa. Se tarkoitta shonaksi ( jota puhutaan Zimbabwessa, ja jossa olin asunut aiemmin) kiitos, kun otat sinulle annetun tehtävän vastaan. Ja kun tehtävään yhdistää minut, niin se tarkoittaa käytännössä ”pientä henkisen kasvun thriathlonia”,  joka täytyy pyrähtää, jotta löytää oman sisäisen timanttinsa, totuutensa ja kaiken alla olevan universaalin rakkauden lähteen äärelle.

Mistä kaikki lähtikään?

Minä, Anu Anita Parviainen heräsin seitsemän vuotta sitten prinsessa ruususen tavoin “unestani”, ja siitä hetkestä lähtien otti elämäni täysin uuden suunnan. Taivas ja universumi avautui minulle ja minä niiden mukana.

Tuolloin aloitin oman kiivaan Thriatlon-turnaukseni. Sen myötä minulle tuli myös Ramjas Anun perään. Olin tullut yhdistämään taivaan ja maan itseeni ja ilmeisesti myös tänne kauniille planeetallemme. Ramjas kuvastaa jumalaista yhteyttäni ja Anu maallista. Siinä välissä menee tieni ja totuuteni. (Tosin harkitsen sukunimeni vaihtamista jossain kohti Välimäeksi. Tai mistä sitä tietää, voihan elämä antaa vielä aivan uusia nimiä.)

Entä nyt, tänään, missä mennään?

Tänään elämäni ensimmäinen aamu 39-vuotiaani tässä kehossa alkoi palaverilla. Siinä kokoontui sisäinen Trumphini, äiti Amma, lapsi, vauva, huora, Madonna, narsisti, Jeesus, raiskauksen uhri, raiskaaja, arvoton, kuningatar, valtias, roviolla poltettu pelokas noita ja loistossaan oleva jumalatar, Maria Magdalena, häpeä, paholainen, shamaani, enkeli, Budha, valo,  ihminen ja jumalan hänessä.

Vietimme hetken hiljaisuudessa ja lopulta taputtelimme toisiamme selkään ja iskimme toisillemme yläfemmat. Hetki oli melkoisen herkistävä, ja silmäkulmistani valuikin kyynel jos toinen. Niin kaunista. Mikään ei ollut enää ulkopuolellani, olin sisällyttänyt viimein itseeni kaiken. Pimeyden kellari ja lukuisat komerot siellä oli valaistu! Siellä ei ollutkaan enää piilotettavaa, salattavaa tai hävettävää. Pimeys ei enää pelottanut. Olimme tehneet aivan käsittämättömän työn vuosien saatossa pimeydessä valon avustuksella. Olimme yhdessä muuntuneet rakkaudeksi, joka sisällyttää itseensä kaiken.

Siitä innostuneena suuntasin puuseehen tyhjentämään elämäni ensimmäistä kertaa paskaämpäriä. Niin, asunhan nyt luonnon keskellä ja luonnollistuminen tarkoittaa ihan kirjaimellisesti sitä, että siivoan omat jälkeni. En tosin ymmärrä, miten olen kaikki nämä vuodet onnistunut laistamaan tästä ennen niin kuvottavasta askareesta mökillä. Mutta nyt tunsin suurta kiitollisuutta, iloa ja ylpeyttä.  Odotan todella innolla niitä kukkasia ja luovuuden kihermiä, joita tämä lannoite tulee vielä kasvattamaan!

Hyvä lukija. Toivon sydämestäni, että tulet viihtymään Maitabasan sivuilla  ja tulet vieraakseni uudestaankin, sillä sivuille tulee uusia juttuja ja päivityksiä jatkossakin. Samalla lailla kuin minäkin muutun ja kasvan päivittäin, Maitabasakin elää elämäntuulen mukana. Parhaiten elämäntuulen virtaan pääset tulemalla Fuusioterapiaan tai kursseilleni. Maitabasan kanssa voit matkata syvimpiin merenpohjiin, mutta yhtä lailla iloita elämästä kuin viaton lapsi.

Kiitos verkkosivuvelhoni ja muut matkalla olleet häslääjät. Kiitos ystävät, vihamiehet- ja naiset, selkäänpuukottajat, kannustajat, opettajat ja oppilaat. Kiitos henkioppaat ja opastajat. Kiitos äiti ja isä, siskoni Jenni ja Piia. Kiitos luojani.

Minussa palaa valo ja rakkaus voimakkaampana kuin koskaan aiemmin, tunnen sen. Ja varsinkin tänään se säkenöi.

Toivon, että siitä riittä valaisemaan ympäristöäni jatkossakin. Autan sinua mielelläni löytämään ja sytyttämään oman valosi ja voimasi. Se ei ole minulta pois. Päinvastoin, säkenöidään yhdessä, kuten me tässä Janinan kanssa tehdään! 


Tutustuimme tänään ”sattumalta” Porvoolaisessa kahvilassa, ja kävi ilmi, että sen lisäksi, että Janinan mies on minun pikkuserkkuni, minun ja Janinan isovanhemmat ovat olleet bestiksiä! 🙂 

LÄMPIMÄSTI TERVETULOA MAITABASAAN!

Rakkaudella,

Anu Ramjas

MAITABASA
-Anna elämäntuulen kuljettaa sinua-

Ps. Aamulla löysin   muuttolaatikosta neuvolakortin. Sen mukaan äitini ponnautti aikamoisen rakkaudensoturin tähän maailmaan 17.8.1979 aamulla kello 03.49. Painoa oli 3600 grammaa ja pituutta 48 senttiä. Seuraava punnitukseni on tästä ollut 6.9., jolloin painoni on lisääntynyt merkintöjen mukaan 400 grammaa ja pituus 5 cm. 

6.9. vietetään myös Maitabasan 1-vuotis synttäreitä. Aivan varmasti olemme taas siihen mennessä kasvaneet ja muuttuneet hieman. Tervetuloa  silloin juhlimaan kanssamme paikkaan, joka vielä odottaa ilmestystään.