Olen viime vuosien ajan rimpuillut itseäni irti kortista nimeltä UHRI. Uhri on salakavala kumppani, jonka myötä elämän aallokko tuntuu heittävän lokaa niskaan, ja jossa jokin muu (minusta ulkopuolinen voima) on vastuussa vastoinkäymisistäni ja pahasta olostani. Uhrin kortti on ikävä, vaikea ja salakavala kohdattava ja se pelaa usein peliään täysin tiedostavalta mieleltämme salassa.

BUT I AM A VICTIM!

Uhrimentaliteetin voidaan sanoa muodostuvan epäterveellisestä suhteesta egoomme aiheuttaen erillisyyden kuilun todelliseen minäämme. Uhrimentaliteetti kasvattaa samalla pienen, ”materialistisen” minämme valtaa, ja tämä asetelma johtaa tuskalliseen egomme näytelmään, jossa uskomme ja tunnemme aidosti olevamme joko ylempi- tai alempiarvoisia (“jumaluuskompleksi”). Tästä kohdassa luomme itsellemme erittäin todentuntuisen todellisuuden, jossa syytämme tai rankaisemme muita  olosuhteista kieltäen kuitenkaan itse ottamatta vastuuta niiden luomisesta. Samalla uhriminämme kontrolloi salaa ”pöydän alla” peliä saaden vastaparimme näyttäytymään syylliseltä (usein myös ulkomaailman  silmissä) – ja meidät uhreilta.

UHRIUDEN AALLOISSA

Uhri huutaa huomiota. Huomiota, jota meidän tulisi antaa itsellemme, mutta koska emme sitä osaa, kuule tai siihen kykene, haemme sitä ulkopuolelta tavalla tai toisella.  Uhriminä hakee ymmärrystä ja empatiaa sekä oikeutusta kärsimykselleen ja tarvitsee siihen kuuntelijoita, jotka mahdollistavat uhriminän hengissäpysymisen. Uhri imee helposti energiaa myötätuntoisilta ja kilteiltä ihmisiltä,  joille rajojen veto on haastavaa ja samalla vie huomion siltä osalta itseään, joka ihan aidosti tarvitsisi apua, kohtaamista, tukea ja nähdyksi tulemista. Uhriminä myös rakastaa draamaa ja ongelmia.

Uhrikortti saattaa näyttäytyä myös kaikkivoipaisuutena (en tarvitse ketään) tai ripustautumisena toiseen “vain sinä voit pelastaa minut, en luota muihin.” Uhriminämme sisältää myös lähes aina padottua vihaa hylkäämisestä, joka projisoidaan itsemme ulkopuolelle.

Uhriminä löytyy työpaikoilta, politiikasta, pari-ja ystävyyssuhteista, hiekkalaatikoilta, henkisen kasvun piireistä ja sosiaalisen median foorumeilta,  ja sen pohjaväre perustuu arvottomuuteen ja voimattomuuteen, sekä uskomukseen, että meillä ei ole vaihtoehtoja, että olemme olosuhteidemme uhreja, meitä vastaan tehdään väärin ja olemme yksin. Uhriminä voi olla myös piilossa antaen toisille huomiota, mutta todellisuudessa tarvitsee ja kaipaa sitä itse. Piiloutunut uhriminä saattaa myös asettaa itsensä  toisten yläpuolelle kieltäen oman varjonsa. Piiloutunut uhri syyttää muita, eikä kestä katsoa itseään peiliin. 

Jos uhriminäänsä- ja tarinaansa ei tunnista tai sen kieltää, saattaa se uinua vielä tietoisuudelta piilossa, defenssien takana.

UHRI-TYRANNI PELI

Uhrimentaliteetti syntyy ja tarttuu elämän kovissa (useimmiten) lapsuuskokemuksissa ja on siten erittäin inhimillinen elämänkumppani. Lisäksi perheen nuorimmaiset lapset (kuten minä) altistuvat uhrin kasteelle kokiessaan jatkuvaa voimattomuutta taistellessaan isompien seassa huomiosta.

Selviytyäkseen hengissä ja voimistuakseen, uhri tarvitsee vastakappaleen (sisältämme tai ulkopuoleltamme). Vastakappale voidaan nimetä tyranniksi (diktaattoriksi, epämieluisaksi auktoriteetiksi, narsistiksi, hallitsijaksi). Uhri-tyranni dynamiikassa näyttäisi siltä, että uhrin vastakappale tyranni on syyllinen ongelmiin ja vallitsevaan tilanteeseen eli uhrin kärsimykseen, suruun, vihaan tai epäonneen. Ulkoisesti usein myös näyttää siltä, että uhri on viaton, mutta paradoksaalisesti uhrin asemassa (tai kun meidät laitetaan siihen) uhrista tuleekin itse lopulta peliä ylläpitäviä tyranni.

Uhri ei selviydy hengissä, mikäli hän ei saa ravintoa peliinsä. Eikä selviä tyrannikaan ilman uhria. He tarvitsevat toinen toisiaan elääkseen ja pysyäkseen elinvoimaisina.

Jos näennäisesti tyrannin asemassa (esim. narsisti) olevalta viedään pelikaveri (uhri), peli siis raukeaa. Yksikään tyranni, narsisti, diktaattori tai auktoriteetti kun ei voi ylläpitää rooliaan ilman hänelle annettua mandaattia ja vastavoimaa. Ja tämän mandaatin antaa vain ja ainoastaan uhri – uhri joka on itse mukana kontrolloimassa peliä. Kun luovumme sisäisestä uhri-tyranni pelistä, loppuu se myös ulkopuoleltamme.

HAVAHTUMINEN

Henkisen kasvumatkamme myötä varjoissa piilevät voimamme tulevat esiin näkyvämmin ja ennen pitkää myös uhriminämme tarinat valaistaan.

Oman uhriminäni tarkastelu ja paljastaminen on ottanut aikansa ja jopa häpeän kokemukset pelieni paljastumisen myötä ovat olleet täysin aiheellisia. Mutta lopulta uhriminäni paljastuminen on pakottanut  minut kohtaamaan syvimpiä haavojani ja herkkyyttäni sekä myös arvostamaan itseäni, kunnioittamaan ja ilmaisemaan omia tarpeitani ja rajojani muillekin selkeämmin. Senkin varjossa on siis piileksinyt suuri lahja.

Uhriudesta voi herätä ja “eheytyä”mm. jatkuvien hylkäämiskokemusten, elämän kipujen ja haastavien ihmissuhdedynamiikkojen saattelemana, jotka triggeröivät ydinkipumme ja traumamme esille. Ja/tai valaistumiskokemusten myötä. (Valaistumiskokemuksella tarkoitan tässä yhteydessä kokemuksia egon hajoamisesta.) Nämä kaikki kävivät minulle. Mutta eheytymisen matka ei ole käynyt käden käänteessä.

Huomasin oireilevani eräiden ihmisen seurassa. Minussa alkoi kasvaa levottomuutta ja ärsyyntymistä. Kun tarkastelin tilannetta huolellisemmin, huomasin, että nämä ihmiset elivät (tiedostamattaan) uhrikortistaan käsin kanssani. Tämä peli aukaisi minussa tyrannin heitä kohtaa samalla, kun oma sisäinen uhrini nosti päätään. Uhrin, jota itsessäni vihasin, häpesin ja jonka olemassaolon kielsin.

Uhrimentaliteetti juontaa oman kokemukseni mukaan lähes poikkeuksetta kohtaamattomasta, useimmiten lapsuuden hyväksikäyttö- ja hylkäämiskokemuksesta (emotionaalinen, henkinen, kehollinen), jossa emme ole kyenneet suojelemaan itseämme eikä meitä ole suojeltu. Myös sukupolvilta toisille periytyneet traumaattiset kokemukset sekä kollektiivinen ”trauma-arkku” on tallentunut solumuistiimme ja hienovaraiseen energiakenttäämme. Nämä kokemukset ovat jääneet vahvasti elämään meissä kokemuksena ja rajoittavana uskomuksena siitä, että oma voimamme on viety meiltä pois, että olemme edelleen heikkoja ja voimattomia uhreja, ja että meidän täytyy suojautua maailmaa vastaan selviytyäksemme.

MIKSI UHRIMINÄSTÄ ON NIIN VAIKEA LUOPUA?

Koska uhriminämme ja uhritarinamme on meille tuttu ja turvallinen. Olemme luultavasti myös oppineet saamaan sillä huomiota, rakkautta ja hyväksyntää. Uhriminä on ollut rakas ja tärkeä matkakumppani, suojelija ja ystävä, joka on ollut seurassamme pitkään. Ei siitä suhteesta niin vain luovuta! Uhriudessa meidän ei myöskään tarvitse ihan uskaltaa ottaa vastuuta itsestämme ja elämästämme. Meidän ei tarvitse kohdata menetystä, yksinäisyyttä tai antaa todellisen pahan olomme ja herkkyytemme tulla ulos  ja näkyväksi. Uhriminän kanssa voimme jatkaa myös itsemme pienentämistä ja piilottamista, koska todellisuudessa pelkäämme omaa ääntämme, voimaamme ja omilla jaloillamme seisomista.

Uhriudessa meidän ei tarvitse myöskään tehdä päätöksiä, joilla tilanteemme todella muuttuisi. Mutta ennen kaikkea uhriudesta on vaikea luopua, koska silloin meidän olisi uskallettava sukeltaa kohti tuntematonta, pelkoa ja epätietoisuutta ja hylätä matkallamme kaikki ne ihmiset, jotka estävät  itsenäisyytemme ja muutosmatkamme etenemisen. 

UHRIUDESTA VOI VAPAUTUA

Ja matkalla vapauteemme meidän on myös uskallettava sanoittaa tarpeemme ja asetettava rajamme, kunnes niitäkään ei enää tarvita.

Uhriminän otteesta vapautuminen vaatii ydintraumojen kohtaamista, psykologista, emotionaalista, henkistä ja kehollista työskentelyä. Se vaatii valmiutta, rohkeutta sekä halua kohdata tuskaa. Se vaatii anteeksiantamista itsellemme ja muille, kiitollisuuden näkemistä ja siihen tarvitaan usein aikaa ja kärsivällisyyttä. Uhriminä ei hevin luovu vallastaan, joten uhriminästä irtipäästäminen vaatii myös egoon ja uhritarinoihimme tutustumista ja niiden syvällistä tuntemista, jotta voimme tunnistaa, kun uhritarinamme nostaa päätään taas uuden nurkan takana ja sanoa sille päättäväisesti ei kiitos.

Vapautumisen matka uhrikortistamme on vaativa ja kivuliaskin, mutta samalla se herättää meidät henkiin unestamme. Joskus vapautuminen voi tapahtua hetkessä. Mutta useimmiten se vaatii aikaa ja vie meidät ytimemme herkimpiin osiin saakka. Juuri niihin, joita on kaikista kipeimmin satutettu, mitätöity ja häväisty. Mikäli matkaa ei tee, jää uhripelikortin alle piilotettu lahja käyttämättä.

Eli mitä tapahtuu, kun uhrikortti tipahtaa korttipakastamme?

Maailmamme muuttuu sisäisen todellisuutemme muuttuessa. Kasvamme aikuisiksi. Kohtaamme voimamme ja avaudumme rakkaudelle ja hyväksynnälle. Meistä tulee vapaita. Lahjamme tulevat näkyväksi.

Myös kaikki sellaiset ulkoiset suhteet, joissa uhripeliä on pelattu meihin tippuvat pois, kun väsymme ennen pitkään antamaan oikeutusta ja huomiota uhrin kivulle ja tarvitsevuudelle. Tällöin uhri etsii uuden ystävän, terapeutin tai kumppanin, jolta voi saada huomiota ja kannattelua, jota ei meiltä enää saa.

Kokemukseni mukaan me naiset pelaamme uhrikorttiamme erityisen lahjakkaasti ja monipuolisesti (useimmiten tiedostamattamme) ja samalla manipuloimme ympäristöämme minkä kerkeämme saamatta kuitenkaan sitä, mitä aidosti ja todella tarvitsemme.  Teemme näin, koska emme uskalla sanoittaa syvimpiä tarpeitamme, emme osaa arvostaa itseämme ja koska emme tunnista aitoa feminiinistä voimaamme.

Feminiinisyys meissä (kaikissa sukupuoleen katsomatta) tarvitsee turvaa ja sitä, että sille annetaan tukea ja tilaa, jotta se voi elää ja kukoistaa moniulotteisesta luonnostaan ja voimastaan käsin. Kun antaudumme sille, kipumme saavat tulla näkyviin ja samalla uhriminä meissä kuolee, sillä se ei kykene voittamaan ja kontrolloimaan rakkautta ja voimaa, joka on feminiinisen essenssimme ydin.

 

 

“Run from what’s comfortable.
Forget safety.
Live where you fear to live.
Destroy your reputation.
Be notorious.
I have tried prudent planning long enough.
From now on I’ll be mad.”
― Rumi

 

 

Jos haluat tutkia omaa uhrikorttiasi ja siitä vapautumista enemmän, sitä avataan Maitabasan seuraavalla retriitillä 26.-28.10 aiheena Tietäjänaisten paluu

Uhriudesta vapautumista käsitellään myös ensi vuoden helmikuussa alkavassa  Naisten Voimavuosikoulutuksessa

Maitabasan tulevat tapahtumat

Lämmöllä,

Anu Ramjas